Sisäsiisteys

Monissa kanioppaissa varoitetaan kanin kyvystä oppia sisäsiistiksi. Onhan kani toki siisti eläin, se pesee usein itseään ja pitää turkin puhtaana. Kanilla on kuitenkin taipumusta merkitä reviirinsä papanoin ja pissalaikuin, mikä ei useinkaan kanin omistajaa miellytä. Onneksi tällainen käytös on väliaikaista ja kestää vain niin kauan kuin kaneilla on reviiritaisteluja. Yksin elävä kani ei juuri merkkaile.

Meillä on käytössä kanneton kissan vessa, johon on laitettu kuivikkeeksi puuhaketta. Seuraavaksi kokeilemme puupellettejä, jotka eivät yhtä helposti lentele potasta kanin hypätessä siitä pois. Vessa ei kuitenkaan riitä, sillä kuten kanit usein, myös meidän kanimme pissaavat ja papanoivat syödessään. Näin heinätelineen alle on täytynyt laittaa toinen potta. Tästä systeemistä kerron alla lisää.

Pitkässä juoksussa merkkailua suurempi ongelma kanin siisteyteen liittyen on heinän pitäminen alueella, jonne se on tarkoitettu. Eläinkaupoissa myytävät heinätelineet eivät sovellu häkittömään kanitalouteen, sillä kaneilla on taipumusta levitellä heinät lattialle, eikä ihminen halua asua kodissa, jossa on heiniä jokapaikassa.

Toimivaksi ratkaisuksi on meidän perheessä osoittautunut heinämökki, jossa on puinen heinäkehikko sisällä ja kynnys, joka estää heinien kulkeutumisen mökin ulkopuolelle. Lisäksi mökin sisälle on täytynyt rakentaa potta, sillä kuten aiemmin on todettu, kanit pissaavat ja papanoivat usein syödessään. Tämän potan olen rakentanut muovisesta vedenpitävästä pöytäliinan palasta, jonka olen teipannut jesarilla puuseiniin. Pöytäliina on helppo puhdistaa märällä rätillä. Lisäksi olen laittanut kertakäyttöisen koiran pissa-alustan muovin päälle imemään pissan. Tämä kaikki vaivannäkö siksi, ettei meidän heinämökkiimme mahdu pottaa.

Lopulta kaninkolon puhtaanapito on varsin yksinkertaista. Ainoa itseä rassaava asia ovat heinät, jotka tippuilevat kun niitä laittaa heinätelineeseen. Tämä tietää siivoamista, mutta sellaista kaniperheen arki on.