Yhdistäminen

Kanien yhdistäminen voi olla stressaavaa niin pupusille kuin omistajallekin. Kanit ovat hyvin reviiritietoisia eläimiä, ja varsinkin leikkaamattomat naaraat puolustavat voimakkaasti pesäalueitaan uusilta tulokkailta. Kanit ovat kuitenkin laumaeläimiä, ja siksi yhdistäminen tulee monelle kanitaloudelle vastaan. Tästä tekstistä löydät pari vinkkiä kivuttomampaan yhdistämiseen.

Kuinka yhdistää, kun kanin reviirinä on koko koti

Monessa oppaassa neuvotaan aloittamaan yhdistäminen puolueettomalla alueella, jota kumpikaan kani ei koe reviirikseen. Toisaalta päämääränä yleensä on se, että kanit päätyisivät yhdessä jo kotona olevan vanhalle alueelle. Puolueettoman alueen käyttö näin pidentää yhdistämistä, kun vanhalle alueelle siirtäminen usein aloittaa reviiritaistelut uudestaan. Meillä yhdistäminen puolueettomalla alueella ei tullut kysymykseen, sillä emme omista autotallia eikä meillä ole takapihaa. Rollo on myös tottunut käyttämään koko kotia reviirinään. Yhdistäminen piti siis tehdä Rollon reviirillä. Ihan kivuttomasti yhdistäminen ei sujunut, mutta muutaman kikan avulla tilanne rauhoittui varsin lyhyessä ajassa.

Uusi tulokas, Puppe tuotiin meille kannettomassa muovilaatikossa, jonka päälle oli heitetty viltti. kun viltti otettiin pois, alkoi touhuilu heti lastikossa. Puppe ei kuitenkaan uskaltautunut itse pois boksista, jonka ympärille Rollo tuli pyörimään. Koska laatikko oli rikki, oli Puppe otettava vastoin tahtoaan pois laatikosta. Siitä alkoi kiivas ajojahti ja karvojen nyhtäminen (Rollo ajoi Puppea), vaikka Puppe olikin nostettu eteisen lattialle, alueelle, jossa Rollo ei tavallisesti oleskele. Puppe löysi turvapaikan kenkätelineen alta. Päivien kuluessa Puppe piiloutui tuonne turvapaikkaansa aina väsyessään jahtaamiseen. Rollo ei päästänyt Puppea heinämökkiinsä, joten teimme kanien kuljetusboksita väliaikaisen heinävaraston. Rollo omi nämäkin heinät heti itselleen, ja pelätessämme, ettei Puppe syö mitään, jouduimme ruokkimaan sitä kädestä parin päivän ajan.

Ensimmäisen ja toisen yön jouduin erottamaan kanit toisistaan jottei kerrostaloasunnostamme kantautuva melu häiritsisi naapureita. Suljin siis Rollon lasten makuuhuoneeseen, jossa se on muutenkin tottunut nukkumaan yönsä. Erottaminen todennäköisesti hidasti kanien sopeutumista toisiinsa. Suuria tappeluita ei kuitenkaan aamuisin syntynyt ja parissa yössä kanit olivat sopeutuneet toisiinsa niin hyvin, ettei erottamista enää tarvittu.

Kun pahin ajojahti oli laantunut menin usein itse istumaan kanien viereen, ja ohjaamaan kanien tutustumista. Syötin Pupelle ja Rollolle yhtäaikaa porkkananpaloja niin, että kanit joutuivat syömään vieretysten. Pupen ollessa turvakolossaan kiinnitin Rollon huomiota muualle silittelemällä ja juttelemalla rauhoittavalla äänellä. Huomasin, että Rollo haki minusta usein turvaa ja silittelyjä, ja hyppi syliin istumaan, käytyään haistelemassa uutta kaveria.

Päämääränä onnistuneessa yhdistämisessä on, että kumpikin kani tuntee olonsa turvalliseksi. Meillä yhdistäminen vei kolme päivää. Lopulta dominoiva Rollo tunsi olonsa niin turvalliseksi, että päästi Pupen omiin lempipaikkoihinsa, jopa heinämökkiinsä. Alla olevassa kuvassa uudet kaverukset syövät vieretysten kuljetusboksista, monen päivän tappelujen jälkeen.